Google+ Followers

tiistai 14. toukokuuta 2013

Suoraan sanottuna olen hulluna käsitöihin, vaikka teenkin tosi paljon normitöitä. Aina pitää olla joku käsissä mitä saa tehdä. Minulla ei katso aikaa tai paikkaa missä teen käsitöitä. Jos käsityötä ei ole mukana niin sormet kyllä "syyhyää" ihan älyttömästi, tai sitten naksuttelen/ pyörittelen sormiani.

Ensimmäisen työn tein noin kahdeksan vuotiaana. Oli ihan pakko saada virkata, vaikka eihän siitä mitään meinannut tulla. Purkasin oman vauvan myssyn, jonka olin saanut vauvana mummolta/tädiltäni, ja siitä syntyi sitten patalappu.

Olen oikeastaan aina joutunut itse oppimaan esim. virkkaamaan, neulomaan, kutomaan. Syynä on se, että olen vasenkätinen. Peruskoulussakin käsityöopettajat olivat oikeakätisiä, ja vaikka kuinka he yrittivät opettaa niin eihän siitä mitään tullut. Otin aina käsityöt koyiin ja väänsin niitä sitten niin kauan, että ne lopulta onnistuivat.

Todella monet ovat ihmetelleet kuinka voin tehdä jatkuvasti käsitöitä. Käsityö on mulle kuin huumetta mistä ei vain meinaa päästä eroon. Aina vaan mielessä että on pakko tehdä tämä rivi, työ tai jokin vastaava loppuun. Voin jopa istua sängyn reunalla silmät ihan solmussa miettien että nyt on pakko mennä nukkumaan, mutta ei vaan haluaisi lopettaa työtä. Mahtaako kellään muulla käsityö riippuvaisella olla samoja tuntemuksia?

Minulla on myös tapana aloittaa uusia töitä vaikka kolme työtä olisi kesken vielä. Itselle se on tuonut myös vaihtelua käsitöiden välissä, ettei tarvitsisi  tehdä aina yhtä työtä loppuun. Päässä vain pulppuaa aina uusia ideoita miten voisi tehdä vaikka tuon tai tuon. Mutta lopputulos ei ole aina se mitä itse on aatellut päässään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti